110. Kärsimyksestä kauniille vesille...

Heipsan, tällä kertaa vähän dramaattisempia kerrontoja, kuin yleensä. Kiitos kaikille loppuun asti lukeneille. ♥

Aloitetaanko vaikka siitä, että Kielo oli poikimisen jälkeen heikosssa kunnossa väsymyksestä ja muusta johtuen. Ei syönyt tai juonut yhtikäs mitään. Eläinlääkärin annettua antibioottikuurin alkoi onneksi ruoka maistua, ja nyt ollaan taas terveellä jalalla. Pääsee pian taas ulkosalle ammujen kanssa, jos lumet/jäät sulais vaan veräjän eestä. :)

Sitten surulliseen asiaan. Eilen koulusta tultua meidän Onni-kissa makasi peittojen päällä ja tärisi kivusta.. Tapaturma-altis kissa kun on. Illemmalla äiti lähti sitten käyttämään eläinlääkärissä... Sillä oli sisäisiä kipuja ja iso tulehus tullu... Se sai sitten nukutuspiikin ja pääsi pois kärsimyksestä...

Ei enään oo sitä ruokittavaa kaunista kissaa, joka aina hyppäs ikkunalaudalle kattelemaan... Joka saatteli mut kavereille... Pyydysti hiiret navetasta... Oli apuna... Opetti... Melkeen kerkes täyttää 12...
Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, joka pitää ymmärtää. Kyyneleillä ei saa mitään takaisin..


Lepää rauhassa. 1.4.2015 Onni♥

♥; Soxa